Laitteen kalibrointi: UV-otsonidetektoria käytettiin vertaamaan otsoniilmaisinta 10 satunnaisesti valitussa testipisteessä. Virhealue +1 % pidettiin hyväksyttävänä.
Kemiallinen titraus: Otsonipitoisuuden havaitsemiseen käytettiin kansainvälisesti tunnustettua kemiallista menetelmää, kaliumjodidi/natriumtiosulfaattititrausta. Myös kymmenen testipistettä valittiin ja tuloksia verrattiin otsoniilmaisimen ja kemiallisella titrausmenetelmällä testatun 10 pisteen välillä. Virhealue hallittiin +1 prosentin sisällä. Kaliumjodidi-titrausmenetelmän periaate on, että vahva hapettava otsoni reagoi kaliumjodidin kanssa vapauttaen jodia veteen ja muuttaen sen teen{5}}väriseksi. (Reaktiokaava: O3+ 2KI + H2O → O2 + I2+ KOH) Titraus natriumtiosulfaatin standardiliuoksella muuttaa vapaan jodin natriumjodidiksi. Reaktion päätepiste on veden täydellinen värinpoisto. (Reaktiokaava: I₂ + 2Na2S₂O3 → 2NaI + Na2S4O6)
Otsonipitoisuus: C=(Ana × B × 2400) / V₀ Yksikkö (mg/l)
(Huom.: Ana---- natriumtiosulfaatin standardiliuoksen tilavuus (ml); B--- natriumtiosulfaatin standardiliuoksen pitoisuus (mol/l); V₀----- muiden otsonin hapetukseen otettujen näytteiden tilavuus (ml))
